Minä olen Mea. Olen 25-vuotias nuori äiti Pirkanmaalta. Olen melko sosiaalinen ja tykkään hauskuuttaa ympärilläni olevia ihmisiä, mutta osaan myös vakavoitua silloin kun sitä tarvitaan. Jotkut kutsuvat minua äitihahmoksi, johtuen ehkä siitä että olen kolmen lapsen äiti, mutta myös ehkä siksi, että haluan pitää huolta ihmisistä ympärilläni. Itse suosin toki mieluummin käsitettä isosisko, mutta käyhän se äitikin.Kuuntelen, puhun ja olen hiljaakin jos niin halutaan ja koitan ottaa kaikessa tekemisessäni huomioon kaikki, joihin tekemiseni vaikuttaa. Tulen toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa, eikä minulla ole yhtä ja ainoaa toimintatapaa eri tilanteissa. Tykkään ottaa vastuuta ja nautin rehellisyydestä ja siitä, että minuun luotetaan. Toisinaan saatan olla melkoinen suupaltti ja ehkä vähän rääväsuukin, mutta pääasiassa fiksu nuori nainen.
Opiskelen puutarhatalouden perustutkintoa Ahlmanin ammattikoulussa. Ennen opiskeluani tein lähinnä töitä kaupanalalla ja opiskelin aiemmin myös jonkin aikaa kampaamoalaa, kunnes tajusin ettei minulla ole siihen tarvittavaa paloa kampaamoelämää kohtaan. Nautin käsilläni tekemisestä ja siitä, että näen työni tuloksen samantien. Kampaamoalalla luovuudessa on omat rajoitteensa kun taas puutarha-alalla vain taivas on rajana.
Ensimmäisen kosketuksen puutarha-alaan sain yhdeksännellä luokalla kun hain TET-harjoitteluun kukkakauppaan. Sen jälkeen työskentelin useampaan otteeseen Kodin Ykkösen vihersistustuksen osastolla kukkien parissa ja viihdyin siellä paremmin kuin koskaan aiemmin missään. Kampaamo-opiskelun aloittaminen vei minut kuitenkin kauemmas puutarha-alan poluilta ja usean vuoden ajan töiden, äitiyslomien ja opiskelun keskellä palasin usein ajatuksissani viheralan houkuttavuuteen ja tuijottelin pitkiä aikoja sidontoja kaupoissa. En kuitenkaan moneen vuoteen uskaltanut lähestyä puutarha-alaa vaan vasta 2013 keväällä, ollessani 24-vuotias, uskaltauduin laittamaan hakemuksen Ahlmanin ammattiopistolle sisään. En odottanut kuulevani asiasta sen koommin, kunnes kesällä 2013 minut kutsuttiin haastatteluun ja otettiin samantien kouluun sisään. Elokuussa, 12.8. sitten astelin takaisin kouluelämään oppimaan sitä, mikä on huutanut huomiotani takaraivossa jo vuosia.
Tavoitteeni on Ahlmanista valmistumisen jälkeen jatkokouluttautua floristiksi ja mahdollisesti myös floristimestariksi. Epäselvää minulle on vielä, pyrinkö ennen jatkokouluttautumista työelämään joksikin aikaa vai jatkanko opiskelijaelämää suoraa päätä. Jatkokouluttautumisen sekä työkokemuksen kartuttua tarkoitukseni on perustaa oma kukkakauppa, jossa sitten voin taitojani hyödyntää ja työskennellä toivottavasti lopun elämääni.
![]() |
| Tässä vielä muiden mielipiteitä minusta |

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti