Kolmen kasvin hoito-ohje

Kanariantaateli

Phoenix canariensis

Alkuperä: Kanariansaaret

Kanariantaateli on tunnettu sen helppohoitoisuudesta. Se ei vaadi paljoakaan huomiota eikä hoitoa. 

Se tarvitsee erittäin valoisan kasvupaikan ja sietää jopa paahdetta, kylmä sen sijaan on kanariantaatelille kohtalokas. Koska kanariantaateli on lähtöisin Kanariansaarilta, lämpimästä ilmastosta, on sen kasvattaminen kylmemmässä ilmastossa vaativampaa. Lämpötila ei saisi kanariantaatelin oleskelutilassa laskea alle +10 celsiuksen. Altistuminen kylmälle tappaa kanariantaatelin nopeasti.

Ruukkukasvina kanariantaateli tarvitsee joka kevät uuden ruukkuistutuksen. Kanariantaatelin mullan tulee olla hyvin ravinteikasta ja ruukun syvä ja hieman kapea. Mikäli kasvi kasvaa hyvin nopeasti saattaa uuteen ruukkuun siirtäminen olla tarpeellista loppukesästä. Mikäli kasvi on vanha ja vaikea istuttaa uuteen ruukkuun, on tärkeää vaihtaa mullan päälliosa. Muuhun hoitoon kuuluu kuihtuneiden lehtien ja lehdenosien poisleikkaaminen, jotta muu kasvi ei pääsisi kuivahtamaan.

Kanariantaatelin pitäisi saada kuivahtaa kunnolla kasteluiden välillä ja kasteluiden välin sopisi olla mielellään 4-5 viikkoa. Kun kanariantaatelia kastelee, on pidettävä huoli, että multa kastuu kunnolla.

Taudeista kanariantaateli saattaa kärsiä hometaudista, joka on tieteelliseltä nimeltään Fusarium oxysporum, joka vioittaa kasvin juuria ja saa lehdet kellastumaan ja nuupahtamaan. Yleensä tauti siirtyy kasviin siemenien kautta, mutta voi kehittyä myös myöhemmin kasvukaudella esimerkiksi mullan mukana tulleiden bakteerien vuoksi.

Lähteet:

http://plants-flower.com

http://www.flowers.org.uk

www.verdera.fi

Kanariantaateli luonnossa

Kanariantaateli ruukkukasvina

***

Kotipelargoni

Pelargonium Zonale-ryhmät

Alkuperä: Etelä-Afrikka

Kukkiva pelargoni vaatii runsaan kastelun, hyvän lannoituksen ja paljon valoa. Pelargoni kestää hyvin puolivarjoisasta paahteiseenkin kasvupaikkaan. Oikein hoidettuna se kukkii tasaisesti jopa syksyyn asti. Mikäli pelargoni sijoitetaan kesällä paahteiseen paikkaan, on huolehdittava runsaasta vedensaannista. Vaaleakukkaiset kukat eivät kuitenkaan kestä sadevettä, joten niille paras paikka on katoksessa tms, missä se on suojassa sateelta. Sadevesi tummentaa vaalean kukan. Pelargoni kestää myös jonkin verran kuivuutta, joskin vain paikassa, mihin ei suoraa paista aurinko.

Koska pelargoni muodostaa kesän aikana monta kukintoa, on kuihtuneet kukat ja lehdet syytä poistaa, jotta pelargoni säästyisi kuihtumiselta ja kasvitaudeilta. Paras tapa poistaa kuihtuneet osat, on poistaa ne sormin, sillä saksilla leikatut osat jäävät usein epäsiisteiksi ja ne ovat erittäin alttiita harmaahomeelle.

Mikäli pelargonin haluaa säilyttää talven yli, kannattaa sitä leikata hieman jo elokuun aikana. Mikäli pelargonin haluaa kukkivan talvella vaatii se runsaasti lisävaloa kasvilampuilla yms. Pelargoni pystyy talvehtimaan viileässä, mutta ei kuitenkaan alle 0 celsiuksen lämpötilassa. Talvehtiessa sille riittää melko niukka kastelu. Keväällä kasvi jälleen leikataan tai latvotaan huolellisesti, jonka jälkeen se istutetaan ravinteikkaaseen kasvualustaan. Hyvän kesäkukinnan takaa hyvin huolehditulla talvilevolla.

Lähteet:

www.kasvikset.fi

www.kukkainfo.fi

Pelargoni istutettuna maahan

Pelargoni kasvihuoneessa

***

Hirvensarvisaniainen 

Platycerium bifurcatum 

Alkuperä: Oseania 

Hirvensarvisaniainen on melko vaikeahoitoinen kasvi, sillä se vaatii kostean ja lämpimän ilman. Suoranaista auringonpaistetta se ei kestä, muttei myöskään varjoa. Paras paikka hirvensarvisaniaiselle onkin amppelissa, joka saa runsaasti epäsuoraa valoa. Hirvensarvisaniainen pitää kosteasta kasvualustasta ja paras tapa saniaisen kasteluun onkin upottaa se veteen hetkeksi. Talvikaudella kasvi selviää hieman vähemmälläkin kastelulla, mutta tuolloinkin se on kasteltava vähintään kerran viikossa päältäpäin. Myös sumuttelu tekee hirvensarvisaniaiselle erittäin hyvää, sillä se on sademetsän kasvi ja näin ollen on tottunut kosteaan ympäristöön. Sumuttelua suositellaankin tekemään mahdollisimman usein. 

Kasvia olisi hyvä myös lannoittaa silloin tällöin, mutta liiasta lannoituksesta se saattaa kärsiä. Hyvä tapa on sekoittaa veteen hieman orkidealannoitetta ja upottaa kasvi lannoiteveteen aina toisinaan. 

Ruukun ei tarvitse olla saniaisella suuri, sillä sen juuripaakku on melko tiivis ja pienikokoinen. Luonnollisin sijoituspaikka on amppeli, jossa on mahdollisimman suuri alulautanen, jotta kosteasta pitävän kasvin ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois vahingoittamatta ympäristöään. 

Lähteet:

wikipedia.org 

www.huonekasvit.fi

Hirvensarvisaniainen sen luonnollisessa kasvuympäristössä

Hirvensarvisaniainen huonekasvina