Tällä kertaa otin ihan kuviakin työvaiheista, mitä surulaitteeseen kuuluu. Aiemmin me ollaan Millan kanssa pyritty tekemään viiden keskuskukan tekniikalla, mutta Henna halusi lähteä tutustuttamaan meitä työelämälähtöisempään työskentelyyn ja jotenkin mulle tämä Hennan tekniikka tehdä, oli paljon helpompi hahmotettava. Ensin tietenkin käsiteltiin kukat käyttöä varten, se on sanomattakin selvää... ja sitten lähdettiin:
 |
| Aiemmin mä en käyttänyt ollenkaan surulaitteiden teossa tätä sanomalehteen piirrettyä muotokuvaa, mutta Henna oli sitä mieltä että sitä on hyvä käyttää. Ehkä uskalsin ainakin paremmin lähteä kukittamaan laitetta sivusuuntaankin kun aiemmin mun laitteet on olleet melko pitkulaisia ja ohuita. Tietty ensin piti kastaa sieni ja kiinnittää laite kunnolla varmistusnarulla ettei koko höskä leviä pitkin poikin. |
 |
| Sitten tehtiin vihreistä muoto ja pohja. Tämän jälkeen saikin lähteä kukittamaan. |
 |
| Ensin aloitettiin pääkukilla kukitus. Aiemmin tosiaankin oltiin Millan kanssa käytetty viiden keskuskukan tekniikkaa ja jotenkin se ei sopinut mulle laisinkaan. Tämä oli mulle ehdottomasti helpompi tapa! |
 |
| Valmis! |
 |
| Kuvanlaatu vääristää valmiin työn värejä, koska kuten aiemmista kuvista näkee, neilikat olivat tosiasiassa tulipunaisia ja siten sopivat paremmin teemaan. Tehtävänanto ensimmäisessä laitteessa oli harjoitella lähinnä muotoa ja värejä ja hinta sai olla oikeastaan mitä vaan. Kuitenkin jo työssä- oppimisessa päähän semisti taottu "ilma on ilmaista"-periaate näkyy omasta mielestäni jo jonkin verran mun töissä enkä tunge kukkia ahdinkoon keskenään. Niinpä mun laitteeni hinnasta tuli hyvinkin realistinen: 75e. |
 |
| Tilaajana siis tässä kuvitteellisessa tilauksessa oli vainajan veli, joka laskee surulaitteen haudalle. Tilaaja oli kertonut että vainaja rakasti luontoa ja haluaisi tämän rakkauden näkyvän jotenkin laitteessa. Hintaa laitteella sai olla 70e eli surupohjan hinnan jälkeen käytettäväksi jäi 45e. |
 |
| Mä innostuin heti ajatuksesta luonnonläheisestä laitteesta. Lähdin hakemaan mahdollisimman luonnollista otetta laitteeseen jäljittelemällä kukilla Suomen luonnollista kasvustoa ja käytinkin kuismaa, tulppaaneja ja piikkiohdakkeita. Meillä oli myös erikois- vihreitä käytettävissä (kuten aiemmassa laitteessa), mutta koska Suomessa ei kasva esim kovinkaan eukalyptusmaisia kasveja (saatika aspidistraa), valitsin mä saniaismaisen nahkalehden ja koivunlehtimäisen salalin vihreikseni. |
 |
| Valitettavasti aika loppui kuitenkin kesken ja mun tilaukseni jäi tämän näköiseksi. Ihan hyvä alku kuitenkin kuulemma. |
Huomenna onkin sitten työssäoppimispäivä ja ylihuomenna vihannestentti. Onneksi tentissä tarvitsee muistaa suomalaisten nimien lisäksi vain vihannesten suvut, muuten olisin varmaan itsekin muuttunut jo vihannekseksi yrittäessäni muistaa jokaisen eri kaalin lajiketta ja variaatiota!
Osimoilleen näin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti